© Tiia Viiltola 2015
webdesign
N+T
päivitetty 10112016

Tiia Viiltola

teokset | työskentelystäni | cv | yhteystiedot

Asun ja työskentelen Tampereella.

Olen maalari. Työskentelen pääasiallisesti akryylin kanssa, mutta sekoittelen mielelläni eri tekniikoita ja materiaaleja teoksissani. En halua rajoittaa toteuttamistani vain jonkin tietyn tekniikan varaan, vaan pidän kokeilemisesta ja yhdistelystä. Pyrin kokoajan suurempaan kokoon tai sitten toteutan kollaasi muotoa. Kädenjälkeni toimii suuressa koossa parhaiten.  Viimeisin näyttelyni oli 3h+k:ssa, porissa, missä näyttely koostui sekä vanhoista että uusista teoksista.

Teoksiani yhdistävät hallittu kaaos. Leikittelen väreillä ja muodoilla, kunnes kuva alkaa muodostua. Suurimpana haasteena työssäni ilmeneekin, milloin annan kuvan muodostua, saatan valutella värejä värien päälle ja käännellä pohjaa tovin ennen kuin pääsen haluamaani lopputulokseen. Yhdistän piirustuksellisen viivan ja maalauksellisen kerroksellisuuden käyttäen pääasiassa hiiltä, mustetta sekä akryyliä. Kerroksellisuutta pyrin luomaan myös eri materiaalien kautta. Saatan käyttää mm. hiekkaa, kahvinpuruja, tarroja tai leimoja. Teoksissani ilmenevätkin maanläheisyys, leikkisyys, hyväntuulisuus sekä inhimillisyys. 

Värimaailma tulee arjestani, on se sitten todellisuudesta tai unista. Teosten kautta pääsen tuomaan esille käsitykseni kauneudesta ja kuinka näen ympärillä olevan maailman. Työskentelyni on tajunnanvirtaa ja todellisuudesta karkaavaa, mikä antaa voimaa arkeen.  Aihemaailma on linkissä paljon arjen tapahtumiin. Saatan tarkkailla ympäristöä, miten se taipuu ja muodostuu. Samalla heijastan tarkkailua myös itseeni.

Käsittelen taiteessani yhtenä osa-alueena yksin olemista ja yksinäisyyttä. Nämä kaksi ovat tärkeitä erotella toisistaan. Oppia olemaan yksin voi olla ihmiselle voimavara elämässä ja nimenomaan ehkäistä yksinäisyyden tunnetta. Ihminen pystyy kehittymään yksilönä ja oppia paljon jos vain antaa itselleen aikaa. Monesti ihminen määritellään tämän sosiaalisen statuksen ja eri meriittien kautta. Yleensä nämä opit saamme yhteiskunnalta. Vaatimukset ja suorittaminen saavat meidät unohtamaan intuition olemassaolon, pysähtymisen, kuuntelemisen taidon ja hiljaisuuden. Inhimillisyys haudataan ja virheistä rangaistaan. Teokseni ovat haavoittuvia, uteliaita ja herkkiä, täynnä epäkohtia, mutta täysin levollisia ja varmoja. Tähän pyrin itsekin ihmisenä ja taiteilijana.

Tällä hetkellä tutkin ympäristöä.

Etsin ja kohtaan rauhaa sekä pelkoa. Pohjana inspiroivat luonto ja sen vaikutus ihmismieleen. Tutkin teosteni kautta sitä tunnetta, kun ei pelkää olla vieras kaupungissa, mutta pelkää vieraantua luonnosta. Käsittelen paikkaa, missä voi toteuttaa irtautumista ja epäloogisuutta rauhassa, eikä ole ahdistettu nurkkaan.


Haluan ja tarvitsen luonnon lähelleni, mutta tarvitseeko luonto minua?

Tiia Viiltola